lauantai 8. joulukuuta 2012

Joulumyyjäiset Ylipään (Lasikankaan) kylällä

Jo vuosia ovat kylän naiset täällä ahkeroineet leivonnaisineen ja käsitöineen myyden niitä Liikuntasalin avarissa, kotoisissa tiloissa. Varmaan jo viiden vuoden ajan keväisin ennen äitienpäiviä ja talvella ennen joulua.

Nytkin siellä on pöydät kukkuroillaan. Kaikki aitoa lämpimin ja ahkerin käsin tehtyä. Sieltä minäkin usein olen leivonnaiset ja joululaatikot ostanut ja pukin konttiinkin monenlaista.

Tässä vähän tunnelmaa kuvin... (käsitöitä liitän kuvina myös joulukalenteriosiooni ruusutarhablogissani)






Nämä joulumarkkinat ovat 8-9.12 klo 10-15 ja 15-16.12 sama aika. Tervetuloa!

sunnuntai 2. joulukuuta 2012

Toisenlainen joulunavaus Linnalanperällä

Joulunavauksiin usein liitetään tavarat, kaupallisuus ja ulkoinen loisto. Mutta on toisenlaisiakin avajaisia jouluun. Tämä joulun hetki liittyy jotenkin Ruusumuorinkin elämään, kun sain siinä pannukahvea keitellä.

Lasikankaalla on jo vuosia vietetty joulunavauksia kylän laavulla makkaran ja nokipannukahven tuoksussa. Kyläyhdistys on järjestänyt tämän mukavan, yhteisen tilaisuuden tarjoten illan herkut.

Nyt oli ehdolla toisenlainen paikka. Vanhan Kastellin tupa, jossa pihalla oli myös makkarapaistokatos. Ehkä olikin välillä mukava istua lämpimässä tuvassa tovi, sillä ulkona tuntui pohjoinen kylmä vinkka pakkasen kera.
Kastellin tuvan uunia olikin jo lämmitetty edellisenä päivänä.


Kylmän takia luovuttiin nokipannusta ja keitettiin pannukahvit naapurissa sekä paistettiin joulutortut lämpimiksi kahven kera. Kastellin tupa olikin tupaten täynnä. Talon isännällä onneksi oli varastossaan ylimääräisiä penkkejä ja tuoleja.


Kaunis yllätys oli varmaan kaikille illan lauluesitys; viisikielisen kanteleen ja jouhikon säestämät Ailan laulut.
Miten hyvin se sopikaan tuvan tunnelmaan. Yhdessä sitten laulettiin joululauluja, vain sen verran kynttilänvaloa, että näki sanat. Tuvan lämpö ja läheisyys. Mitä muuta olisi voinut toivoa!


Hyvää joulua kaikille kyläläisille ja kaikille tämän sivun lukijoille! Ja suurkiitokset kyläyhdistykselle järjestäjinä sekä vielä suuremmat kiitokset Vanhan Kastellin isännälle ja talon Liisa-tontulle, jotka kävi siivoamassa ja järjestämässä tunnelmaa. Taisi siellä metsässäkin joku pikkuinen vilahdella, kun osan porukan kanssa kävimme otsalamppuinemme hämärän hyssyä ja ympäristöä ihmettelemässä.


Ailan Olkienkeli tässä!

maanantai 29. lokakuuta 2012

Hyvää talven tuloa puutarhoille!

Haittaa vähän tuo ruusuinen kuva tuossa kesäkahvilani mainoksessa, kun maa uinuu jo kymmensenttisen lumen alla. Eihän se vielä pysyvää varmaankaan ole, mutta kaunista ja niin puhdasta.

Tällaisin tunnelmin on puutarhasta ja kahvilasta kiikutettu kaikki tavara ja vempain sisätiloihin turvaan.
Nyt vain kevättä odottamaan.

Sen verran olen miettinyt tulevaa kesää, että pidän ehkä kahvilani auki sunnuntaisin, maanantaisin ja tiistaisin kello 13 - 19. Taidan aukaista sen jo kesäkuun alussa, joka usein täällä maalla on lämminta, kuivaa ja kaunista tulppaaneineen. Mutta sitten haluankin pitää lomaa juhannuksen jälkeen pari viikkoa. Ja tietenkin tilauksesta otan ryhmiä vastaan muulloinkin kuin varsinaisina aukioloaikoina. Varmoja päätöksiä en ole vielä mistään tehnyt.

Mielipiteitä saa esittää.


maanantai 27. elokuuta 2012

PALJON KIITOKSIA, tavataan ensi kesänä!


Kuvassa Europea täydessä kukassa.
 
Kesä meni ja ensimmäinen sellainen Ruusumuorin Kahvilassa ja puutarhassani. Se oli kohtaamisien kesä. Aitta-puutarha-kotikahvilastani tuli myös kohtaamiskahvila ja tarina-aitta.

Vieraani eivät pelästyneet remonttia talossani, joka välillä näytti aika surkealtakin juuri julkisivuineen. Sehän vain kertoi tulevasta entistä ehommasta ajasta. Hyvin yksinkertaisesta vanhasta vilja-aitasta kehkeytyi yllättävän ihailtu pieni tila, jossa asiakkaat näyttivät viihtyvän. Siellä ne monet hetket istuttiinkin, kun ulkona satoi ja sääsket söivät. Kiitos vieraille tulemast! Teitä varten kaikki tapahtui!

Nyt on kyltit koottu odottamaan ensi kesää. Siis aion jatkaa Ruusumuorina olemista ensi kesänäkin, mutta ollakseni nimeni arvoinen, huomasin, että ruusut ja puutarha tarvitsevat minua enemmän kuin itse kahvila. Joten otan kahvilapäivistä yhden pois ja lisään sen puutarhanhoitoon. Ensi kesänä pidän kahvilaa auki vain kolmena päivänä, ehkä sunnuntain, maanantain ja tiistain. Kellon aikaakin voin siirtää myöhäisempään iltaan. 

Anjan kanssa testattiin ensikupponen omenapuiden kukkiessa

Marjatan kanssa 'tanssittiin viimeinen valssi' ohrapellon lainehtiessa.
Tässä kiitosruusuja ojennan kuvallisesti naapurin Aarnelle, joka pelasti lahonurkan aitan lattiasta ja rakensi patiota aitan edustalle. Hän lainasi minulle pöytiä ja tuoleja puutarhaani ja ideoi hiekkalaatikkopaviljongin. Ja ennen kaikkea ruusuja ystävälleni Anjalle, joka oli kanssani alkuun saattamassa aittakahvilaa ja sisustamassa sitä kanssani. Hän oli apunani alkukiireet.  Loppukiireissä tuli auttamaan ystäväni Marjatta, joka juoksi kahvipannun kanssa viimeiset kiireiset päivät ja välissä ehti hoitaa puutarhaanikin. Kiitosruusut hänellekin!

Lisäksi kiitän kahta pientä kahvila-apulaistani, Ruusaa ja Majuria. He hoitivat vieraiden vastaanoton ja seurustelu-tehtävänsä kymmenen pisteen arvoisesti! Todella oikeita kahvilakissoja! Kyllä he joskus nukkuivatkin sikeästi raskaan työpäivän jälkeen.

 
Hevoset suorittivat kunniakkaasti omaa tehtäväänsä pellolla. Kiitos siitä niiden emännälle Hilkalle lainasta! Kiitos myös heille, jotka omilla käsitöillään ja taiteellaan somistivat aittaani ja antoivat silmäniloa. Kiitos Liisalle, joka pelasti vanhat kahvikupit ja lautaset menemästä kaatopaikalle! Kiitos Paulalle, joka lahjoitti korillisen mukeja! Kiitos torttumestari Sarille herkuista sunnuntaisin. Ja kiitos esiintyjille, jotka viihdyttivät kahvilavieraitani: Ailalle laulusta ja kanteleensoitosta, Annelille ja Birgitille kansanmusiikista ja Raahen Merenhelmet ry:n ystävilleni itämaisesta tanssista. 

Tämä kuva on lainatu Facebookista, ei ole omani
Kiitos ystäville, naapureille, kyläläisille ja kaupungin virkamiehille tuesta ja myötäelämisestä!  Kiitos itselle rohkeudesta luoda tuollaista hassua!

Se oli mukava kesä! Ruusumuorin blogi hiljentyy nyt, palaan tänne taas ensi keväänä.

maanantai 20. elokuuta 2012

Silkkien ja paljettien kosketus maisemassani

Viimeinen kahvilani aukiolopäivä kruunasi koko kesän. Sateiden uhkasta huolimatta aurinko porotti melkein koko päivän ja lämmitti pihamaalla istujia. Ja mieltä lämmitti sitä jokainen tyytyväinen asiakas ja ennen kaikkea ihmisvartalon kauniit itämaiset liikkeet silkin ja paljettien kera. Kuinka kauniisti korostui ohrapellon ja puutarhan kauneus tanssijoiden käsien lomasta! Joku sanoi, että olisi katsellut sitä enemmänkin.

Joku sanoi, että 'ah, sinulla on tällainen huiviportti puutarhaasi'. Olikin. Pyykkinaru täynnä välkkyviä huiveja.

Esityksissä näimme neljä ohjaajamme Nada Nabhanin ryhmillemme luomaa koreografiaa.

Tyynytanssissa aurinko taisi karata pilven taakse, kun paljetit eivät kimaltele.
Kiitos, kiitos tanssiystäväni! Olitte jalokivi siinä kruunussa, jonka jokainen asiakas synnytti pihamaallani!
Suurkiitos myös heille. Kaikki yhdessä tekee päivästä jotakin ikimuistettavaa, ei kukaan yksin.

Tässä tuon piirileikin (syyrialainen kansantanssi) melodia Beledi (tarkoittaa kotimaata) mutta vähän toisella tapaa tanssittuna.

torstai 16. elokuuta 2012

ITÄMAISTA TANSSIA Ruusumuorin puutarhassa

Viimeinen viikonloppu Ruusumuorin aitassa ja puutarhassa!

Ja aurinko lämmittää mukavasti ainakin tämän torstaipäivän.

Ruukku- ja ryhmäruusut ovat kauneimmillaan, vaikka muut kesän perennat jo ovat kauneimman kasvonsa näyttäneet.

Metsässä on mustikoita, joten tähän voi pysähtyä marjareissullakin. Linnanraunioillekin käynti on nyt vilkastunut, kun uudessa Tiede-lehdessä oli siitä iso juttu.



Siksi oli tosi mukava kun Raahen Merenhelmet itämaisineen pukuineen tuovat loistetta tuohon 'hevoshakaan'.
Ties vaikka Ruusumuorikin vaihtaisi esiliinan toisenlaiseen asuun.

TANSSIESITYS ON 19.8. KLO 14.00.

Toivotan lämpimästi tervetulleeksi vielä maaseudun ja tanssinkin ihailijoita kahvilaani. Leipuri Sarikin tulee herkkuineen vielä mukaan.

TERVETULOA!

keskiviikko 15. elokuuta 2012

Jättiläisen kaulaliina ja 'jätin henki'

Kastellin Linnanraunioiden tapaisia 'röykkiöitä' kutsutaan myös nimellä Jätinkirkot. Mukava kansanomainen nimi kuvaa tekeleitä, joiden alkuperää eikä tarkoitusta ole ymmärretty.

Ruusumuorikin joskus oli mukana Ylipään kylätoimikunnassa, nykyisessä kyläyhdistyksessä. Se oli hyvin mukavaa aikaa. Kaikki tekeminen yhdessä oli antoisaa, ja suunnittelu kirvoitti luovuuden usein niin ylämittoihin, että rämäkät naurut hoiti vatsaamme. Suosittelen kaikille tuollaista touhua!

Silloin joskus parikymmentä vuotta sitten mietittiin mm. sitä miten liittää nuo Jätinkirkot kylän imagoon ja mikä sitä symboloisi parhaiten. Mietittiin matkamuistoja ja tapahtumia Jätinkirkoilla. Siihen aikaan Raahen kaupungissa valittiin joka kesä Raahen mainetta nostattava tai siihen uutta hyvää henkeä puhaltava Raahen Fia, vuorokesin Raahen Pekan kanssa. Heidät lakitettiin komein kreivin aikaisin hatuin. Vieläkin ja yhä edelleen.

Siitä meillä tuli mieleen, olisko meilläkin merkkihenkilöitä, joita voitaisiin silloin tällöin kiittää. Miten luoda se 'jätin hengen' symboli. Huomattiin nimittäin, että kylällä on aina vallinnut ihme voima, joka vetää väkeä talkoisiin ja synnyttää joskus uskomattomiakin juttuja. 

Jätillä ei ole hattua, olimme siitä varmoja. Mutta kaulassa... voisi olla jotakin. Niinpä päätimme laittaa kiertoon jättiläisen kaulaliinan kudonnan. Jokaisen kodin kaapeissa olisi varmasti kirjo erilaisia langanjätteitä ja taitoa kutomiseen. Niinpä kaulaliina kiersi kylällä talosta taloon ja jokainen kutomista taitava kirjasi siihen oman värinsä, ajatuksensa ja lämpönsä. Siitä tuli noin 10 metriä pitkä ja puoli metriä leveä.

Tällä huivilla on kylällä sitten eri tilaisuuksissa 'kaulattu' kyläyhdistyksen valitsema Kylän Jätti. Siihen tarvittiin monta henkilöä kuljettamaan huivia ja kietomaan se uuden jätin kaulaa lämmittämään. Näitä henkilöitä on kylällä ollut Kerttu Kastelli (runoilija ja kirjailija, joka on siivittänyt sanojaan Suomen kirjallisuudessa), Aimo Aunola (kylän pitkäaikainen opettaja, joka vauhditti suuriin liikuntahallitalkoisiin koko kylä väen), Lotta Juurikka (silloin pieni reipas harmonikan taituri, joka toi iloa ja musiikkia joka tilaisuuteen), Pirkko Siermala (kylän pitkäaikainen kauppias, joka hoiti kylän yhteisiä asioita ja toimi myös kyläyhdistyksessä) ja Marjaana Kojo-Eskola (tekstiilitaiteilija, jonka tasokkaita luomuksia on Raahessa ja muualla Suomessa ja joka on opastanut kyläläisiäkin käsitöissä).

Kuva on poimittu Raahen Seudun sivuilta. Kuvan on ottanut Roope Kallio.

Nyt valittiin jätiksi ystäväni Vappu Kallio, joka on työstänyt eli toimittanut mittavan ja kauniin kyläkirjaeepoksen 'Maailman Kaunein Kylä'. Siihen valintaan yhtyi koko lähes 300-päinen yleisö uudistetussa Liikuntahallissa 3.8.12. Vappu itse halusi tehdä kirjaan osion Kastellin Linnanrauniosta. Se ei ollutkaan mikään pikkujuttu, vaan varmasti mittavin tutkielma linnanraunioiden historiasta, tulkinnoista ja tiedosta mitä koskaan aikaisemmin on tehty! Jo sen vuoksi luulen, että kirjaa luetaan muuallakin kuin vain kotikylässä.

Huomattavaa on myös Vapun saama 'Pattijokikimppu', joka sisältää valkoisia ruusuja, sinisiä ruiskaunokkeja ja kauran tähkiä.

Onneksi olkoon Vappu!

sunnuntai 5. elokuuta 2012

Savusauna

Eräs pieni kurkistuspaikka Ruusumuorin Kesäkahvilan pihamaalla on ollut savusauna. Sitä myötä on tullut myös tiedoksi harmaja lato siinä vierellä, sillä savusaunalla pitää olla oma puuliiteri sen vuoksi, että sinne kelpaa poltettavaksi vain haapa-ja leppäpuut. Lato itse on siirretty Kelliinin niittyjen vierestä toimettomana. Ja on uudessa roolissaan verraton.


Moni on halunnut tietää mistä tuo sauna ja kuinka vanha ja niin edelleen tietoja itse saunan lämmittämisestä.

Sillä onkin oma tarinansa. 

Asuin ennen naimisiinmenoa ja tähän taloon emännäksi tuloa Jokelankylällä vanhassa Jokelan talossa. Se oli aika alkeellista olemista ilman keskuslämmitystä ja vesijohtoa, mutta mielenkiintoista. Navetan sisällä oli kertalämmitteinen sauna, joten silloinen omistaja pelkäsi, että jos sieltä lähtisi tulipalo, palaisi siinä koko pihapiiri. Pihapiiri oli umpinainen, navetan vieressä heti talli ja aitta sekä asuinrakennukset. Välistä siis turvallisuussyistä purettiin aitta ja talli, jonka katot olivat jo romahtaneet. Niitä hirsiä laitoin talteen elosuojaan, enkä niitä raskinut polttaa, vaikka olikin pula puista.

Se raskiminen tuli lahjaksi myöhemmin, kun tässä Linnapellossa alettiin haaveilla savusaunasta. Mieheni kanssa kyselimme maalaistaloista, jos saisimme pihallemme sellaisen vanhan. Ei löytynyt. Jokelan silloinen omistaja, oma siskoni, kuuli haaveestani ja sanoi: -Mutta onhan siellä elosuojassa hirsiä, jotka itse olet säästänyt. Tehkää niistä savusauna!

Taitaa olla oikein joulusauna lämpiämässä.
Voi miten mahtavaa! Hirret tuotiin tänne ja mieheni oitis rakensi mukavan näköisen harmaan saunan. Yllä olevassa kuvassa se lämpiää ensimmäisenä talvena. Siitä on nyt noin 25 vuotta. Tarinaa olisi tästä vaikka kuinka, sillä niin hauskoja muistoja tähän saunaan liittyy. Monet ystävät, tutut ja vähän vieraammatkin ovat siinä saunoneet, sillä eläkkeellä oleva mieheni ehti sitä lämmittelemään, kesäisin useastikin viikossa. Aikaa siihen tarvittiinkin, noin viisi tuntia, jos isompi joukko oli kylpemässä. 

Viimeksi siinä saunottiin viikko sitten. Maailman kauneimman kylä- kirjan kirjatoimikunta kylpi kirjantekemishikensä siinä pois ja juhli työnsä päättäjäisiä. Ja joku onkin kysynyt, saako sitä tilata. Olen sen kieltänyt, ainakin vielä nyt, kun kahvila ottaa oman aikansa ja sauna tarvitsisi kunnostusta.

Mutta mikä yrttisauna siitä tulisikaan ruttojuurihattuineen kaikkineen!

Tämä laulu oli lapsena yksi suosikkajani; Saunavihdat

keskiviikko 1. elokuuta 2012

Maailman kaunein kylä!

Sellainen tuli kylähistoriikkikirjamme nimeksi. Samaan tapaan kuin Pikku Prinssin-kirjassa. "Sydämellään ihminen näkee parhaiten" ja "Se ruusu on rakas siksi koska sitä minä hoidan".

Kahdesta kolmeen vuoteen kokoonnuimme kyläkirja-aiheen ympärille, toimikunta, johon minäkin kuuluin.
Keräsimme aineistoa, haastattelimme, tutkimme, muistelimme, luimme ja kirjoittelimme. Vappu ja Liisa siinä olivat kuitenkin ne suurimmat voimavarat ja vetäjät. Suurkiitos heille! Erkki, jolta suurin osa kirjan valokuvista, alkoi keräämään jo vuosia ennen kirjaa vanhoja kuvia ja nimiä henkilöille. Joten kaikki tapahtui varmaan oikeaan aikaan, oikeassa paikassa ja oikeitten henkilöitten kanssa!

Puuh! Liian paksu kirja minulle luettavaksi, tuumii Ruusa.

Yli 600 sivua pienen kylän historiaa ja pienen ihmisen elämää on suurteos. Sen lähempänä ei historia ihmistä voi olla! Tai ei sen arvokkaampaa ja todenmukaisempaa historiaa ole kuin yksilön kautta koettu!


Sitä juhlimme Ylipäänkylän Liikuntasalissa perjantaina 3.8 alkaen kello 18. Joudun varmaankin sulkemaan kahvilani aikaisemmin, koska menen auttamaan kahvitarjoilussa nyt vuorostaan siellä. Ja siellä saa juhlavieraat ilmaisen kahvin! 

Ruusumuorikin toivottaa kaikki vieraat Ylipään kyläjuhliin tervetulleeksi!

tiistai 31. heinäkuuta 2012

Viinapolku

Viinapolku on ikivanha oikopolku kahden suuren ylipääläisen talon Kastellin ja Tuohinnon välillä. Teitäkin kulki, mutta jalkasten oli mukava oikaista metsän halki. Sitäkin kautta tuli noin kahden kilometrin matka. Maastokartassa vieläkin mainitaan nimi Viinapolunristeys, mutta muuten viime vuosina polku on hakkuiden ja soistumisen kautta väliin umpeutunut. Risteyksestä kulki polku silloin myös Liekokankaalle (jossa on pienemmät jätinkirkot), mutta kulku sinnekin on nyt vaikeutunut. 

Kastellin sisarukset innostuivat pari vuotta sitten etsimään polkua esiin. Nyt se onkin tallattu hyvään kuntoon Kastellista Linnanraunioille, josta se jatkuu metsätietä puolen kilometrin verran Paskarämettä kohden ja kääntyy Linnaraunioiden takaa polkuna oikealle. Sitä pyritään nyt merkitsemään paremminkin. 


Viinapolku-nimitys juontuu kahden eläkeläisvaarin ystävyydestä ja paloviinan viihteestä. Nämä silloin nk. syytinkiläiset kävivät toistensa luona vanhoja muistelemassa ja vähän kohottamassa 
astiaa niille. Myöhemmin, kun viinanpolttoa kiristettiin, vain Kastellin talo sai luvan viinanpolttoon. Polku muuttui entistä tärkeämmäksi. Ja jos jalkaa joskus painoi matka, niin Viinapolunristeyksessä oli sopiva suuri kivi, jonka halkeamaan välillä piilotettiinkin viinalakkaria.

Polkuun liittyy romantiikkaakin, sillä kyllähän polkua toki muutkin käyttivät. Siellä polulla kohtasivat usein myös nuorikot, Tuohinnon Anna ja Kastellin Johan (Aarne Kastellin isovanhemmat), jotka sitten avioituivat ja suku kasvoi. Muitakin tarinoita liittyy viinapolkuun. Jopa itse Linnan jättikin on sitä astellut ja pelotellut siinä kulkijoita.

Sitten kun on ajeltu pyörillä ja autoilla, tuollaiset kinttupolut ovat jääneet tallaamatta ja usein myös unohtuneet ja maastosta hävinneet. Se on suuri vahinko, sillä niihin liittyy usein paljonkin paikkakunnan historiaa, kuten tässäkin näemme. Viinapolun toisessa päässä lähellä Vanhaa Kastellia on suuri lähde, jota on puhdistettu.

 
Lähteet usein tunnistaa ruosteisesta ympäristöstään, jolloin kivennäisvedet ruskettavat uomaa ja kasvillisuutta ympärillään. Latvaojan varressa ja siihen laskeutuvina on runsaasti tällaisia kivennäisrikkaita lähteitä, jotka osin puhdistavat ojaa. Näin ehkä on säilynyt myös ojan oma taimenkanta. Sillä usein luonnonojien veden  saastumisuhkana on suo- ja metsäojitukset sekä lannoitteet.

Tässä lähteessä kesäkuumina päivinä jäähdytettiin maitotonkat odottamaan meijeriin hakua.

Siis ei ihan niin romanttista, kuin tässä laulussa 'Lähteellä'.


perjantai 27. heinäkuuta 2012

Pieniä mukavia juttuja!

Eräällä ystävälläni on nippu kirjoja kauniista ajatelmista. Hän väsäsi pieniä lappusia, joita saa ottaa tällaisesta ihmeellisestä rasiasta. Teksti voi lapussa olla hyvinkin osuva ja sen saa laittaa taskuun, josta se taas voi löytyä sopivalla hetkellä. Itse rasian löysin eräältä kirpputorilta Ruotsissa. Joku sanoi sitä käsilaukuksi, joku pensselikoteloksi, joku karttalaukuksi, joku retkipullon säilytysrasiaksi. Jos joku tietää tämän todellisen tarkoituksen, olen kiitollinen. Nyt se kantaa ruusuisia ajatuksia sisällään! Ja löytyy Ruusumuorin Aittakahvilasta.

Yksi ihmetyksen aihe kahvilan pihalla on ollut tämä.


Itse olen nimennyt tämän 'esiintymislavaksi'. Nyt siinä tosin esiintyvät vanhat astiat kukkineen. Kuten asiakkaat ovat huomanneet, vanha talon pohjoissivulta on purettu vanha  laudoitus ja laho ulkoeteinen pois. Talo saa aivan uuden julkisivun ja alkaa olla pian valmis. Tämä hökötys on eteisen ulkoportaat, jotka piti vain siirtää johonkin. Ja ne somistavat nyt etupihaa.

Toinen hökötys on tämä, josta kysellään, että mikä tuo on. 


Siinä on naapurin Paulan vanha vaahtera, joka on toisen naapurin luovissa käsissä saanut vähän uutta muotoa. Virallisesti se edustaa Aurinkokellon jalustaa. Ja Atlashan sitä on myös kannattamassa. Aikaa on tutkittu silloin tällöin ja on huomattu, että ihan se ei pidä paikkaansa. Saattaa heittää puolikin tuntia.

Kiviä, kiviä on joka paikassa. Ja ne ovat aina yhtä kauniita.


keskiviikko 25. heinäkuuta 2012

Ruusumuorin puutarhavärejä loistossaan


Kesä on kukkeimmillaan. Kerrotaan, että täällä pohjoisessa valoisten kesäöiden ansiosta kasvavat kukkavarretkin enemmän pituutta kuin etelässä. He ikäänkuin kurkottuvat kohti valoa, yölläkin.

Siksi tuntuu tuo runsaus ihan ylettömältä. Myös rikkakasvien, joita en ole ehtinyt kitkemään. Hyvä, että kerkiän nopean nurmikkoruohon kasvun perässä kulkea vanhalla rämällä leikkurillani.

Mutta värien iloa löytyy silmille!

Helokin hohtoa harmaalla


Niin kaunista on luonnon mesiangervo ja aukeamassa olevat siniset ritarinkukat yhdessä!


Valkoinen akileija ja kurjenpolvi

lauantai 21. heinäkuuta 2012

Ruusumuorin kahvilakissat Ruusa ja Majuri

Kesäkahvilanpito on  puolessa välissä sen kesää.

Vierailijoita on tullut ja mennyt, väliin vilkkaammasti, väliin hiljaisemmasti. Mutta tyhjänä ei aitan ole tarvinnut vielä päivääkään olla. Puutarhaistuskelu on jäänyt vähemmälle, kun tuo sää on ollut sateista ja pilvistä enimmäkseen. Se harmittaa, sillä tilaa ja pöytiä siellä olisi.

Tiedättekös, ketkä ovat olleet ahkerimpia kahvilassa vierailijoita?

Pikkukissani Ruusa ja Majuri. 

Ihan pienestä he oppivat seuraamaan askeleitani tuossa talon ja aitan välillä. Ensimmäinen suuri 'missä Ruusa-huonenaiheeni' olikin, kun en eräänä päivänä löytänyt sitä mistään. Koko talon etsin, huhuilin pihalla ja jo todella huolestuin. Kunnes poikkesin kahvilaani, ja siellähän hän nukkui kaapin alla nurkassa sikeästi päiväuniaan. Sittemmin he löysivät molemmat sieltä hyvän nukkumapaikan. Laitoinkin sinne huovan ihan heitä varten. 


Kahvilakori on mukava paikka.

Kun kissat kasvoivat ja juoksivat jo vapaana pitkin pihaa, he ilmestyivät kahvilaan heti kun kuulivat sieltä ääniä. Ja varsinkin lasten äänet ilahduttivat heitä. He oppivat pian, että lapset leikkivät heidän kanssaan. Niinpä tömisi usein pihantanner pienistä ja vähän pienemmistä jaloista, kun lapset vetivät perässään vanhaa aamutakkini vyötä. Se oli iloista touhua! Jotkut vieraat tulivatkin ihan kissoja tervehtimään.

Huomasin, että Majuri väsyi aika pian ja vetäytyi johonkin turvalliseen paikkaan levolle, mutta Ruusa jaksoi pitää seuraa ja näyttää kaikki temppunsa puusta kiipeilyyn asti vieraille. Kun aitassa hiljeni, löysinkin usein Roosan pitkin pituuttaan aitan penkiltä nukkumasta. Silloin sitä ei häirinnyt edes vieraiden silittely. Uni oli makeaa.


Kuinka ylpeä olenkaan kissoistani. He ovat luottavaisia, ystävällisiä ja seurallisia. Oikeita kunnon KAHVILAKISSOJA!

lauantai 14. heinäkuuta 2012

Kansanpelimannit soittelevat/soittelivat 2012!

Hei!

Ruusumuori on katsellut surullisena taivaalle ja sateen murjomaa puutarhaa, mutta kesää on vielä jäljellä. Joidenkin vieraiden kanssa on istuttu sateen ropistessa aitan kattoon ja tarinoitu. Kaukaisiakin vieraita tavatta, ihan nettipuutarhaystäviä. Terveiset ja kiitokset käynnistä sinne Keuruulle!


Vieläkin raskaat pilvet uhkaavat puutarhani kukkapenkkejä ja ruusuja, joista Minetten olen peittänyt päivänvarjoin. Tämä pensas lupailee runsaasti kukkia!

Sunnuntaina 15.7 on odotettavissa kaunista ilmaa ja odottelen kovasti pelimanneja saapuvaksi kello 14.oo kieppeillä. Silloin on mukavaa istua puutarhassa (jonne on saapunut aivan hirsipöytäkin penkkeineen) ja kuunnella Annelin ja Birgitin mukaansa tempaavaa musiikkia. Ja katsella pajuhevosten ja villien kissanpentujen kesäriemua.

Joten tervetuloa! Nyt lähtee ruusumuori leipomaan!

PS. Sunnuntaina AURINKO PAISTOI! Kyllä olin onnellinen, askelparitkin tuntuivat ihmeen ilmavilta puutarhapolulla kun kuljin milloin kahvia uusien, milloin jäätelöä ja muuta noutaen. Pelimannit, Anneli ja Birgit tykkäsivät musisoida yhdessä pitkästä aikaa ja äkkiä siinä pari tuntia vierähtikin. Laulajiakin ilmaantui mukaan. Tunsin, että kaikilla oli hyvä olla. Kiitos taivaalle, kaikille vieraille ja soittajille! Ja Anjalle, joka vielä touhusi kahvilassani ja oli tosi tarpeen!


Konstan parempi valssikin taisi soida, jos en väärin muista...


keskiviikko 11. heinäkuuta 2012

Vierailu Muhoksella, Jurvakaisen ateljee ja kahvila

Joskus virkistää nähdä muuta.

Kahvilan pöydässä

Puutarhakahvilaa
Joten teimme ystäväni Anjan kanssa kesäretken Muhokselle Terttu Jurvakaisen ateljeessa ja kahvilassa, sekä pistäydyimme Oulujoen Taimitarhassa pökertymässä lähes 164 ruusupensaan viidakossa. Siitä enemmän ruusutarhablogissani.

Mutta Tertun koti ja kahvila jo sinänsä on vierailun arvoinen ja aivan toisenlainen paikka kuin ruusumuorin aitta. Terttu Jurvakainen on kansainvälisesti kuuluisa taiteilija, minusta 'kukka-maalari' ja aloittanut aivan pienesti omassa kodissaan esittelemällä töitään ja pitämällä pientä puutarhakahvilaa. Kävin siellä joskus pari kymmentä vuotta sitten mieheni kanssa ihailemassa sekä hänen töitään ja kaunista puutarhaa. Nyt hän on luonut siitä suuren ateljeen, jossa muiden töitäkin on esillä ja puutarhamiljöön huvimajoineen. 

Itse hän oli nytkin paikalla opastamassa 35-vuotisnäyttelyään, myi 10 euron lippua, johon sisältyi myös tuore kahvi, hyvä kakku marenkeineen ja pikkuleipineen kauniissa pikkukahvilahuoneessa (ulkona satoi vettä). Ei paha ollenkaan. Ja helposti siellä viihtyy tunnin parikin. Siis suosittelen joukossa 'koti- ja puutarhakahvilat'.

Minä ihastuin tietenkin valkoiseen ruusumaalaukseen, mitä en netistä löytänyt ja jota hän ei mielellään antanut kuvata. Mutta tässä vähän samanlainen hänen kotisivuiltaan poimittuna. Lääh, lääh. Mutta riitti silmille ja sielulle ruokaa aivan katselemallakin! Kiitos!

'Herkällä sydämellä' Terttu Jurvakaisen kotisivuilta
Muistankohan oikein? Jotenkin tämä musiikki tuli mieleen: Debussy Clair de Lune
Jos katselee Tertun kotisivun töitä, tämä musiikki voisi siihen käydä hyvin. Ja muistaa pitää, että Terttu on voimakkaiden värien käyttäjä. Joten laitan vielä yhden kuvan tähän, sekin tietenkin ruusu!

'Kauneuden ihme'


maanantai 9. heinäkuuta 2012

Pajutaiteilija Hilkka Välikangas-Jyrinki

Varmaankin Ruusumuorin pihan kaikkein ihastelluin kohde ensimmäisenä kesänä 2012 ovat olleet hevoset. Moni on säikähtänyt ensin, että onpas hurjaa; hevoset vapaana kahvilan takana. Niin eläviltä ne ovat näyttäneet. Tuskin pienet lapset ovat heti lähelle tohtineet mennä.

Kesällä 2013 niitä ei pihassa enää näkynyt, sillä taiteilijalla on ollut itsellä avoin puutarha yleensä Pekanpäivillä. Silloin voi käydä katselemassa muutakin Hilkan taidetta.

 
Hilkka on naapurikylästä Mattilanperältä ja on tunnettu näillä seuduin luonnonmateriaalia käyttävänä taiteilijana. Alkuaan työnään hän valmisti eläinhahmoja paperimassasta, sitten innostui pajusta ja kaikesta mahdollisesta luonnonmateriaalista. Hänen kotipuutarhastaan löytyy jos jonkinlaista mönkijää ja maahista. Viimeisin taidelaji on sammaltyöt ja mitä vielä keksineekään.

Hän on pitänyt useita pajukursseja paikkakunnalla.  

hilkka.valikangasjyrinki@gmail.com



Jotenkin tämä musiikki sopii Hilkalle...