Mukavaa Uutta Vuotta 2016 Ruusumuorin Kesäkahvilasta!

Sen verran on tullut lunta, että ei aivan pimeää ole.

Ruusutarha ja puutarha on peittynyt hentoon kosteaan pumpuliin. Matti Lepistön Kotka valvoo tätä kaikkea. Ruusut ja kahvila ovat turvassa.

Sain mukavan Uuden Vuoden lahjan Raahen kaupungilta. Tai oikeammin se on lahja kaikille, jotka täällä tulevana vuotena kulkevat.

Aika useat Jätinkirkoilla vierailijat valittivat viime kesänä sitä, että kävelevät paikan ohi tai eivät löydä sitä. Jotkut turistit ovat kulkeneet Wanhaan Kastelliin ja englanninkielellä kyselleen sieltä Jätinkirkkoja. 

Tämä johtuu siitä, että paikka mistä käännytään polulle ja Jätinkirkkoa kohden on aika huomaamaton, vaikka opaskyltti tiedotteineen siinä onkin. Samoin männyntaimisto Jätinkirkkojen edessä on kasvanut ja on sen verran tiheä, että kirkkoa ei enää näy tieltä. 

Tein anelun lisäkylteille ja otin yhteyttä mallien kanssa Raahen museoonkin. Raahen työpajassa metalliset kyltit putkineen on valmistettu. Kiitokset sinne! Komeita ovat, Hannun vaakuna, oikea nimi, matkan metrimäärä ja jopa englanninkielellä on teksti. 

Nyt on routa maassa, kylmää ja pimeää, joten kylttien pystyttäminen lienee siirtyy kevääseen. Talvella ei turisteja yleensä liiku näillä tienoin. 

Täällä nukutaan rauhallista 'karhununta' kissojen kanssa. Tosin monenmoista suunnitelmaa pyörii jo ensi kesän varalle. Ja ruusupensaitakin on jo lisää tilauksessa.

HYVÄÄ VUOTTA 2016! toivovat Ruusumuori, kissat Ruusa ja Majuri ja kaikki kotitontut lähistöllä

Huoleni Kastellin Jätinkirkosta

Että pitikin sattua elämässäni tällaista! Että aikoinaan rakastuin mieheen, joka sattui asumaan aivan Kastellin Jätinkirkon vieressä! Ja että historia on aina minua kiinnostanut. Ja että mieheni kuoleman jälkeen halusin jäädä asumaan tähän, oikeammin siksi, että metsä on minulle hyvin tärkeä ja tässä laajat metsät ympäröivät taloa. Ja että sain päähäni perustaa kesäkahvilani vielä. 

Kaiken tämän vuoksi olen myös joutunut tässä vähän esittelijän ja huolehtijan rooliin suhteessa lähiseudun historiaan. Perin sen mieheltäni, joka usein opasti turisteja ja vierailijoita Jätinkirkolla. 

Oikeammin tämä asia ei kuulu minulle ollenkaan! Miksi sitten ylipäätänsä kannan Jätinkirkosta huolta?

Kannan siitä huolta sen vuoksi, että kunnioitan yleensä historiaa, esi-isiä ja kaikkea sitä mikä on loppujen lopuksi ohjannut elämää ympärillämme tähän tilaan, jossa esimerkiksi itse nyt olen. Tilani on historian tulos. Kaikki juontaa jostakin, kaikella on juurensa. Ymmärtäisin, että tämä kyläkin, asukkaat tässä, ovat aina ymmärtäneet, että Jätinkirkko, entiseltä nimeltä Kastellin Linnanraunio, on jotakin merkityksellistä, arvokasta ja kunnioitettavaa. Ovathan lähiseudun asukkaat ottaneet siitä jopa sukunimensä Kastelli ja paikkojen nimiä. On Linnakangas, Linnaräme, Linnalanperä, Linnapelto jne. Nyt on jopa kylän halki kulkeva tie nimetty Kastellin tieksi linnanraunioiden mukaan. 

Mistä tuo huoleni sitten syntyy? 

Jätinkirkkoa ja sen ympäristöä ovat tutkineet monenlaiset tahot; yliopistot, museovirasto, arkeoastronomit ja useat yksityiset ihmiset geologeista pitäen. Metsähallituskin on tullut mukaan maapohjaomistuksineen, Kaupungilla ja valtakunnallisestikin siitä on maininta opaskirjoissaan. Komeat ruskeat kyltit ovat valtateiden varsilla.

Kuka vastaa Jätinkirkon huollosta? Kuka hoitaa sitä? Kuka pitää yllä, että tiedotteet ovat ajan tasalla? Kuka vastaa, että opasteet ovat näkyvissä ja että turisti sen löytää?Ja että tie on kulkukelpoinen? Kenen puoleen kääntyä jos tulee kelirikko tai muu ongelma? Esimerkiksi, jos tien siltarumpu on hajoamassa? 

Odotimme niin toivorikkaana, että metsähallitus auttaisi, tekisi jotain. Ei mitään. Ensin tuli kaunis penkkipöytäkin Jätinkirkon viereen. Kuka sen kantoi pois? Entä museovirasto? Lähetin sinne kerran kyselyn. Ei mitään vastausta. Kaupunki? Ei. Siellä tämäkin tie nimettiin yksityistieksi, pesivät kätensä tästä ongelmasta. 

Tietyllä lailla asia on siis ratkaistu. Hoitakoon Linnalanperukka omat tiensä kuten muutkin Raahen asukkaat. Talkootyöhän siellä on hyvä! Annetaan se yhdistysten (Pattijoen Kotiseutuyhdistys ja Lasikankaan Kyläyhdistys) vastuulle ilman mitään hoitoavustusta. Kyllä ne kyläläiset siitä huolen pitävät! Tekiväthän he talkoilla liikuntahallinsakin ja vaikka mitä! Vaikka... Kyläläisetkin maksavat veroa. Työtä tekevää porukkaa me olemme. 

Näinkö esihistoriallisia alueita hoidetaan Suomessa? Muuallakin? En minä näistä huolista yleensä turisteille kerro. Mutta jos kyselevät, niin jotakinhan minun pitää kertoa. Ja se mitä kerron, kerron omasta kokemuksestani  ja käytännöstä, mitä itse olen nähnyt. Taidan olla pikkuisen vaikeassa tilanteessa.

Kotitaloni ohi kulkee siis tie Kastellin Jätinkirkolle, Suomen suurimmalle ja näkyvimmälle kivikauden aikaiselle muistomerkille. Olen asunut tässä nyt 34 vuotta ja nähnyt tuolla tiellä monenmoista liikennettä, kulkijaa, tutkijaa ja kyselijää. Monenlaista arvottamista myös Jätinkirkkoa kohtaan. Joskus tuntuu, että paikkakuntalaiset eivät sitä niinkään ihmettele, kivikasoiksi sanovat. Mutta usein juuri ulkomaalaiset ovat ihmeissään ja haluavat tietää siitä enemmän. Kielitaitoisena olen joutunut siitä kertomaan.

Kävijämäärä on ollut erilaista eri aikoina. Nyt kahvilani yhteydessä olen joutunut sitä enemmänkin seuraamaan. Viime kesänä laskeskelin autoja parkkipaikalla ja totesin, että neljästä autosta ehkä se neljäs tuli luokseni kahville, muut olivat kiinnostuneita vain raunioista. Vieraskirjassani oli nimiä tänä kesänä n. 700, osa tosin linja-autolla tulleita ryhmiä. Kuitenkin siitä voi jo verrata raunioilla vierailijoiden määrän.

Tunnen myös kiitollisuutta. Olen kiitollinen mm. Vappu Kalliolle, joka otti työkseen toimittaa kylämme historian kirjan "Maailman kaunein kylä" ja johon hän teki laajan selonteon Kastellin Jätinkirkon eri tulkinnoista ja tutkimuksista eri kausilta. Jo sen pohjalta olen myynyt kirjaa ulkopuolisillekin historiasta kiinnostuneille. Se on varmin tietopohja heille. Ja tällaisia ihmisiä istahtaa silloin tällöin puutarhapöytääni ja ovat jääneet kirjaa tutkimaan.

Olen myös kiitollinen kaupungin tekniselle puolelle, jotka tekivät parkkitilaa Jätinkirkolla vierailijoille ja toivat biokäymälän paikalle myös. Sitä on käytetty siivosti ja koska se palvelee minuakin, olen pitänyt siitä huolta. Tosin parkkipaikan pienuudesta jotkut ovat huomauttaneet. Kiitokset myös kaupungin työpajalle, josta on saatu kylttiapua opasviittoihin. 

Ja kiitos kaupungin luottamusmiehille siitä, että saatiin se kahden kilometrin raja tuulimyllyjen ja asukkaiden väliin. Sen ansiosta Yhteinen kangas ja ympäristö jäi rakentamatta. Tällöinhän siellä olisi tuhoutunut myös osa tätä esihistoriallista aluetta ja luonto kaikkinensa. 

Milloinkahan ja mikä taho voisi tutkia joskus tätä aluetta kokonaisuutena eikä vain Linnakangasta? Kun se kaikki vielä aika koskemattomana odottaa tutkijaansa.

Kahvilamietteitä syksyllä 2015

Yleensä, mitä tahansa aloittaakin, sen esille tulo kestää. Jos perustaa yrityksen, ei se hetkessä tule tunnetuksi. Ajan myötä selviää, syntyikö jotakin oikeassa ajassa, oikeaan paikkaan ja oikeaan tarkoitukseen. Minun pikku yrityksellä ei rikastuta. Enkä laske siinä tuntipalkkaa. Se palkka koostuu jostakin muusta. Ilosta ja tyytyväisyydestä. Jos ei sitä olisi, olisin jo lopettanut alta aika yksikön. 

Pakosta tässä jo neljän kesän jälkeen miettii, mitä minun pieni kesäkahvilani ja ruusutarhani palvelee. Onko sillä tarvetta lähiympäristössä? Onko silla tarvetta matkailu- ja turistimielessä? Vai onko sillä tarvetta vain minulle itselleni? Toivottavasti tuo tarve kohdistuu muuhunkin.

Tämä kesä on kuitenkin kävijämäärältään jotakin kertonut. Vaikka kesä oli kylmä ja sateinen, kävijöitä on ollut edelliskesiä enemmän. Oikeastaan ryhmiä on enemmän. Näin äkkiä laskiessani ainakin 5 isoa linja-autollista on tässä pyörähtänyt. Pienempiä ryhmiä on tullut pikkuautoilla. Ja yhä useampi vieralija tulee pyöräillen. Pikku aittakahvilani ja puutarhani on löydetty.

Eipä silti. Jos parkkipaikalle saapuu neljä autoa, kolmen auton väki ohjautuu Jätinkirkoille. Yhden auton väki tulee ehkä kahville. Ja näin pitää ollakin. En itsekään käy kahvilla joka muistomerkin luona. Historia vain kiinnostaa. Jätinkirkolla käy vuodessa noin 1000-1500 kävijää. Kävijämäärä ei näy postilaatikon vihkossa, sillä sekin on vähän huomaamattomassa paikassa roskalaatikon vieressä.

Kahvilani tiedottaminen on varmaan se heikoin linkki. Kahvipalkalla ei paljon tiedota. Luotan blogiini, jota kuitenkin luetaan ja ihmisten kertomaan tietoon eteenpäin. Se on ainakin rehellistä.

Olen aistinut, että ihmiset ovat viihtyneet tässä. Minä itse ainakin olen. Vielä olen ehtinyt kaiken hoitaa yksin, kun ystäviä on tullut apuun kiireisinä päivinä. Luotan siihen, kun he sanovat, että hekin viihtyvät tässä. Siis olen tyytyväinen tähän tilaani ja arvooni. Teen sen mitä ehdin ja jaksan.

Luotin viime kesänä lämpimään kevääseen ja aukaisin kahvilani jo toukokuussa. Ihan turhaan. Nähtävästi paras kahvilassa vierailuaika alkaa juhannukselta. Vaikka tämä paikka on suojaisa ja lämmin, ei ihmiset vielä luota ulkotiloihin.  

Olen nauttinut järjestää myös sunnuntaitapahtumia ja olen kiitollinen, että ne on otettu mukavasti vastaan kyläläistenkin taholta. KIITOS KESÄLLE 2015!

Siispä olen päättänyt jatkaa vielä kesäkahvilani yllä pitoa ensi kesänäkin samalla tavalla!

Tuossa ikkunalla olevat ruusuiset tanssikenkäni eivät ole tanssissa kuluneet ollenkaan. Jalka vaivasi vähän ja helpompaa oli avojaloin puutarhassa asteleminen. Laitoin ne nyt symboliksi ikkunalaudalle kulkemaan askel askeleelta tulevaan. Jospa ensi kesänä niillä vähän tanssisinkin.

Antti Tuisku - Keinutaan feat. VilleGalle

Avoimet kyläpäivät 10.6.17, ohjelmassa Viinapolkureitin retki!

PS. HUOMIO RETKEILIJÄT! NYT KULJETAANKIN IHAN VAIN VARSINAINEN VIINAPOLKU, JOKA ON 2 KM, 4 KM MENNEN TULLEN. JOS JOKU LÄHTEE PITEMMÄLLE KIERROKSELLE, HÄN TOIMII OMATOIMISESTI KARTAN KANSSA. KAHVITUS TARJOILLAAN TÄSSÄ RUUSUMUORIN KAHVILASSA.

Nyt on vuorossa RAAHEN AVOIMET KYLÄPÄIVÄT 10.6.17!  Lasikankaalla eli Pattijoen Ylipään kylällä otetaan siihen osaa omalla ohjelmalla.

Viinapolun reitin opastus lähtee tästä Ruusumuorin Kesäkahvilasta klo 14.00 ja tulee takaisin tähän. Se kestää noin 2-3 tuntia. Matka on 6,5 km. Välillä juomme pullakahvit. Opastuksen hinta 8 euroa henkilöltä.

Minulla on aikaisemminkin ollut juttua Viinapolusta, tässä, tässä ja tässä, mutta kerronpas lisää siellä tehdyistä parannuksistakin. Ja kartta tässä:

Ensinnäkin varsinainen vanha Viinapolku kulki 2 km:n mittaisena ennen Tuohinnon ja Kastellin talojen välillä. Neljä vuotta sitten Kastellin miehet raivasivat sen jälleen esille. Matkalla tosin kohdataan metsätietä ja kylätietäkin. Kolme vuotta sitten Lasikankaan Kyläyhdistys yhdisti siihen matkaa lisää Paskarämeen, Liekokankaan ja Pahkamaan kautta rengasreitiksi. Tälle reitille on sitten tehty lisää kylttejä ja kolmeen kohtaan karttakin, jossa näkyy missä olet ja miten polku kulkee. Viitoitus on nyt tehty Paskaräme- ja Liekokangas-nimellä. Liekokankaan kauniiden lapinraunioiden luona on jykevä penkki istua ja syödä eväitä. Huomata kannattaa, että juuri siellä on seudun näkyvimmät ja parhaiten säilyneet lapinrauniot, joten kaunista jäkälää ja sammalta niiden päällä kannattaa säästää. Muinoin joku metsuri on huomannut paikan kauneuden ja puita kaataessaan on jättänyt kummankin kahden lapinraunion ympärille kolme komeaa honkaa pystyyn. Tässä menevät kiitokset hänelle siitä!

Liekokankaan lapinraunio

Siis koko rengasreitin pituudeksi tulee  6,5 km:n matka. Reittiä ei voi kiertää ihan kuntoilumerkeissä huimalla askelparilla, vaan on melkein pakko välillä pysähtyä lukemaan vanhaa kulttuuritietoa opastauluista ja kuuntelemaan metsän hiljaisuutta. Reitti on nimenomaaan tehty kulttuurin ja luonnonoikkujen tutustumiseksi ja mielen rauhoittumiseksi. Matkan varrella löytyy myös maastokarttaa.

Lisää kuvateksti

Olisiko kivikaudella jo tehty kaupunkisuunnitelmia?
Karttakivi löytyy, jos vähän katselee ympäriinsä.

Kartta on kuitenkin hyvä olla mukana. Senhän voi printata mukaan tästä blogista tai Lasikankaan kotisivuilta. Reitti kulkee myös Pahkamaan ja Kastellin tietä pitkin. Reitti on viitoittettu ja merkitty keltaisella värillä. Vanhan Tuohinnon paikan tuntee reitin varrella vanhasta kivinavetasta, joka nähtävästi on ainoa tallella oleva rakennus Tuohinnon vanhasta pihapiiristä. 

Kuva otettu tammikuussa 2015

Reitillä ei ole makkaranpaistopaikkaa. Siihen tarvittaisiin erityistoimenpiteet ja luvat.

Reitin voi aloittaa Jätinkirkkon (Kastellin Linnanrauniot) parkkipaikalta Ruusumuorin Kesäkahvilan vierestä. Parkkipaikalla on myös yleinen biokäymälä. Viinapolku kulkee Jätinkirkon vieritse, joten kannattaa huomioida opaskyltti vasemmalla puolella metsätietä, josta lähtee polku muinaisalueelle ja josta kauempaa voi taas tulla alas metsätielle. 

Tähän loppuun haluan liittää laulunsanat Viinapolusta, jonka tekijänä on Raakel Pistemaa naapurista Linnalanperältä. Hän on tuonut kotiin voittoja karaokelaulukilpailuista ja on kiertänyt viihdyttämässä muutenkin yleisöä ja esiintynyt Ruusumuorin Kesäkahvilan tilaisuuksissakin. Tämän Viinapolku-laulun hän esitti kylähistoriikin "Maailman kaunein kylä" julkaisujuhlan yhteydessä Ylipään Liikuntahallissa 12.4.2012. Joten historiaa tämäkin.

Viinapolun tarinaa

sanat kirjoittanut Raakel Pistemaa

On kerrottu monta tarinaa Viinapolusta

ja miesten ajatukset kulkevat joka solusta.

Oli isoisät, piiat, rengit sitä tallanneet.

Nyt vain sammaleetkin sen oli vallanneet.

Jo alkoi Viinapolun tarina kylällä kulkemaan;

no kuka käski rakkaan Viinapolun sulkemaan?

Nyt raivas esiin polun tuon pojat Kastellin 

ja nyt taas Viinapolkua voi kulkea askelin.

Mä Viinapolun tarinaa täs hiljaa kuuntelen,

nyt mielessäni sitä kuljen, yksin aatellen.

Mistähän tuo Viinapolku nimensäkin sai?

On sitä pitkin monen tie nyt kulkenutkin kai.

Tuo Viinapolku Ylipäässä metsän halki vie,

sitä monet piiat, rengit kulkeneet on lie,

rakkautta toisillensa kuiskineetkin siel,

ison kiven kolossa on kätkö viinan viel.

On Viinapolku nähnytkin nyt monelaisia.

on miehiä, on naisia, myös rakastavaisia.

Oli istuneet nuo miehet kiven vierellä

ja ajatuksia vaihtaneet istuen kannoilla.

On siinä hörpyn toisenkin jo juoneet pullosta.

Ja piiat hakeneet on sieltä kotiinsa sulhonsa.

Ei auttanutkaan rengin vastaan panna töillensä,

kun aamulla oli olo huono, pää niin kippeenä.

Tuo Viinapolku Ylipäässä metsän halki vie. 

Sitä monet piiat, rengit kulkeneet on lie.

Rakkautta toisillensa kuiskeneetkin siel.

Ison kiven kolossa on kätkö viinan viel.

Raakel Pistemaa "Minä muistan valssi"

Vielä kerran - syyskuun kahvila ja puutarha!

Pidän kahvilani poikkeuksellisesti auki vielä 5.9 klo 12-17, joten nousen aamulla leipomaan vielä ruusupullia. Tämä kaikki liittyy Raahen kylät-tapahtumaan.

Raahessa on ollut vilkkaasti kesätapahtumia melkeinpä joka viikonloppu (kuten Ruusumuorillakin). Vielä on perjantaina 4.9 Pekan Pimiät ja koko viikonloppu kantaa tapahtumaa Lokaali 2015, jossa Raahen kylät esittäytyvät. Neljä linja-autoa lähtee retkivieraineen ympäri Raahea vähän erilaisine teemoineen. Yksi teema on 'Luonto kutsuu', jolloin yksi auto suuntaa vieraineen myös tänne Linnalanperälle Jätinkirkkoon tutustumaan ja nauttimaan kahvit aitassani tai pihamaallani. Ja muutkin vieraat ovat tervetulleita!

Nyt tietenkin Ruusumuori jännää sitä sataako vai paistaa. Säätiedot lupaavat välillä sadetta, välillä aurinkoa. Ja aina se yksi päivän ennustus on yllättänytkin. Koskaan ei tiedä varmaa, miten tuulet liikkuvat. 

 

Ympärillä lainehtivat viljapellot jo tuleentuneena, ja puimurin mylläävä ääni kantautuu korviin. Korpit raakkuvat poikasilleen, muuttolintujen hyvästit kiirivät silloin tällöin jostakin. Kesän viimeiset kukkaset ovat loistossaan, kuten ruusumalva, kultapallo, auringontähti, auringonkukat ja angervot Monet kurttulehtiruusut ovat vasta nuppuja kantamassa, joten toivon, että nekin suovat vielä kauneuttaan niitä tutkaileville. Ja aurinko luo vielä lämpimän supon tähän alueelle, jota ympäröi pohjoisesta ja idästä metsät. 

Toivotan kaikki tervetulleeksi haistelemaan syksyn tuloa Linnalanperällä!

Kahvilakesä loppui värikkäästi itämaisen tanssin lumossa!

Kaunis kesäpäivä 23.8. Ruusumuorin Kesäkahvilassa kruunasi koko kauden! Ruusumuorilla on mahtavan hyvä olo, kiitollinen niin monelle asialle. Eiköhän jatketa samaan malliin ensi kesänäkin!

Kauan toivottuja vieraita Oulusta!

Yksi ainoa ruusupulla jäi vadille!

* * * * *


Ensi sunnuntai eli 23.8 klo 12-17.00 on viimeinen aukiolopäivä Ruusumuorin Kesäkahvilassa. Poikkeuksena 'Luonto lähellä' Lokaali-tapahtuma syyskuun 5. päivänä pidän kahvilan auki tavalliseen tapaan 12-17 tilattuna tapahtumana. 

Kesän viimeinen sunnuntaina on joka kesä (nyt neljäs) päätynyt kauniiseen tanssiesitykseen, kun Merenhelmet ovat valloittaneet pihamaan värikkäine itämaisine asuineen. Itse taiteilija ja koreografien luoja ja rakas opettajamme Nada saapuu tilaisuuteen myös oululaisten tanssiystävien kanssa. Ja aurinkoa on luvassa roppakaupalla!

Mutta ei huolta huomisesta. Uskon että Ruusumuori jaksaa hoitaa puutarhaa ja ylläpitää kahvilaa vielä ensi kesänäkin. 

Iloisesti kaikki vieraat tervetulleita!

Kuva kesältä 2014

Linnasatu-päivä koko perheelle! Mitä se sisältää- sisälsi?

Ps. Ruusumuori kiittää kaikkia niitä, joita satumaailma kiinnosti ja jotka tulivat siihen satuun mukaan omalla panoksellaan. Ihania prinsessoja ja prinsseja, ritarikin kulki pihamaallani.

Kiitos rukinpyörittäjälle 'Linnan salaperäisessä tornihuoneessa', Toini Lukkaroiselle!

Kiitos sadun hovilaulajattarelle Raakel Pistemaalle kauniista tuutulaulusta(jonka sävelmiin nukkui koko pihan väki) ja haltijattaren roolista.

Ratsulla saapuva prinssi olikin sairastunut, joten poikani Aleksi pelasti tilanteen, kun hän karautti pillit soiden autolla prinssinä paikalle. Kiitos hänelle!

Kiitos miniälleni, Marikalle, joka säikäytti upealla ilkeän haltiattaren esiintymisellään.

Kiitos Tuuli Sipilälle, kun hän saapui vetreänä yrittäjänä myymään prinsessamehua.

Kiitos Jakkulan Paulalle joka auttoi kahvilassani ja Koppisen Paulallekin, joka väritti pihaa kirppistuotteillaan.

Ja ennen kaikkea kiitos kaikille ihanille haltiattarille lahjoinenne! Koko hoviväelle suurkiitos!

Teidän kaikkien ansiosta sain toteuttaa satumaailmani linnaa.


             

Tämä kuva napattu Paulan kameralla

Vanhempi teksti:

Ruusumuorina minua on vähän pänninyt, kun Kastellin Linna muuttuikin äkkiä Jätinkirkoksi. 

Ymmärrän toki, että tämä nimi sopii paremmin ja on tarinoiden tulos. Monet turistit olivatkin pettyneitä etsiessään Kastellin Linnaa tai sen raunioita, kun näkivät vain kivikasoja. Jätinkirkko lisää mielikuvaa jostakin tuntemattomasta ja salaperäisestä paikasta. Sitähän se todella on.

Kastellin Jätinkirkko-kyltit komeilevat nyt 8-tiellä ja Pulkkilaan vievällä 88-tiellä ja ohjaavat näin tuloa Ruusumuorinkin kahvilaan, joka sijaitsee aivan sen vierellä. Onneksi museovirasto on jättänyt vielä tuohon Linnalantien varteen vanhan kyltin, jossa komeilee Kastellin Linnanrauniot.

Siihen tartun. On siis olemassa vielä "linnanrauniot". Kukaan ei tiedä minkä linnan. Joten miksi ei saisi joskus antaa mielikuvan laukata hurjemmastikin. Otan Linnanrauniosta trendin oman kahvilani pihamaalle ja vedän siinä roolileikin "Prinsessa Ruususen Linnasta". Jos tuo Kastellin Linnanraunio onkin ollut Prinsessa Ruususen Linna? 

Sunnuntaina 16.8 kello 14.00 Ruusumuori vetää ruusupihallansa koko perheen roolileikin Prinsessa Ruususen sadusta. 

* Siihen tarvitaan aurinkoinen pihamaa. Se on luvattu. 

* Siihen tarvitaan hoviväki eli  ihmisiä roolivaatteisiin sonnustautuneina (ainakin prinsessat), mutta mukaan saa tulla ilman niitäkin. Tosin soisi kesää nyt kunnioittavan kesämekoissa ja vaikka hatuissakin. Toivon, että asiakkaat, siis sunnuntain vierailijat,  ottavat tämän roolin vastaan. 

* Siihen tarvitaan käsikirjoitus ja mikrofooni. Ne ovat Ruusumuorilla. 

* Siihen tarvitaan  autopaikkoja, jos väkeä saapuu. Siinä auttaa naapuri ja liikennettä ohjaava hovimies Alex. 

* Mukaan tarvitaan myös haltiattaret. He ovat aina salaperäisiä. Kuin myös se 12. haltiatar, jota ei kutsutakaan.  

* Tarvitaan myös linnantorni, jossa salaperäinen nainen kehrää rukillaan. Se löytyy.

* Tarvitaan myös hovilaulaja, jolla on oma roolinsa. 

* Ja viimeisimmäksi ja tärkeimmäksi tarvitaan myös prinssi, joka saapuu upealla ratsullaan pelastamaan prinsessan ja linnan väen. Tiedossa on hänkin.

* Lisäksi tarvitaan ne rauniot, joita käymme koko väen kanssa katsastamassa. 

Näillä resursseilla voimme kokea Prinsessa Ruususen sadun mielikuvissamme ja kokea sen tunnelmat. 

Väliajalla on lapsille tarjolla Ruususen mehua, jota ehkä Tuuli-tyttö tulee myymään. Kahvilasta saa ostaa kahvia ja pullaa, myös teetä ja jäätelöä. Muuten mukana olo on ilmaista. 

TERVETULOA NAUTTIMAAN VIELÄ KESÄSTÄ  JA SADUN TUNNELMASTA! TÄLLAINEN HETKI EI SYNNY ILMAN MUKAAN TULIJOITA. 

RUUSUMUORI Leila Kastelli, joka haluaa joskus leikkiä

....nukkuu ruususuu, laulaa Aila Nikola

Tasokasta taidetta kahvila-aitassani!

Viime viikolla kävi vierailija, joka toi muutaman työnsä piristämään kahvilani seiniä.

Hän on kuvataiteilija Kemistä. Tässä hänestä esittely:

PIRJO NYKÄNEN - MAALAUKSIA

Elokuu 1 ja 2 , 2009, öljyvärimaalauksia kanköaalle

Vihreä verkko 1 ja 2, 2010, öljyvärimaalauksia käsitellylle paperille

Pirjo Nykänen on taidemaalari ja valokuvaaja. Hän asuu ja työskentelee Kemissä Perämeren rannalla. Taiteilijan elämää ja työskentelyä jaksottaa voimakas vuodenaikojen muuttuminen. Useaan otteeseen ulkomailla työskennelleenä hän on kokenut eri ympäristöt antoisina ja omaa pohjoista identiteettiään syventävänä.

Nykäsen teoksista välittyy usein tarina naisen elämästä. Liinat, verhot, vaatevuoret ovat kodin elementtejä. Valon luomat tilat ovat kiinnostavia ja näin ollen yhdistävä tekijä maalauksessa ja valokuvauksessa. Teoksissa hän ei tavoittele totuttua kauneutta. Ihmisen elämä on mielenkiintoinen kaikessa ilossa ja surussa.

www.pirjonykanen.fi

Olen iloinen, että Pirjo arvostaa pienen kahvilani tiloja. Oikeastaan tämä on vain mahdollista sukulaisuuden kautta. Pirjo on poikani anoppi ja olemme yhdessä mummuja ihanalle Malenalle. Joten meillä on paljon yhteistä. 

Elokuu 1 ja 2

Vihreä verkko 1 ja 2

Kiitos Pirjo! Elokuun värit löytyvät myös puutarhastani. Alla olevaa työtäsi ihastelin kotisivuillasi!

Sen nimi on 'Kaveri'.

Leila Riihijärvi, Hetki Helismaan seurassa!

Ruusumuorin Kesäkahvilan puutarhassa on kaikki elokuun sunnuntait 23.8 asti varattu tapahtumille. Toki kahvila ja puutarha on edelleen auki myös maanantaisin ja tiistaisin.

Ensi sunnuntaina 9.8 klo 16.00 laulaa ja laulattaa raahelaisille tuttu Leila Riihijärvi Reino 'Repe' Helismaan lauluja. Hän nimeää ohjelman 'Hetki Helismaan kanssa' ja on työstänyt sitä talven ajan. Eikä suotta, sillä Helismaan kuolemasta on kulunut nyt 50 vuotta. Vieläkin näitä Helismaan ikivihreitä lauletaan niin kapakoissa kuin kouluissakin. Meksikon pikajuna ja Kaksi vanhaa tukkijätkää on kaikkien tiedossa.

Reino Vihtori Helismaa (1913-1965), suomalainen sanoittaja, säveltäjä, kuplettilaulaja, viihdetaiteilija, elokuvanäyttelijä ja käsikirjoittaja (Wikipedia). Helismaa on kirjoittanut sanat yhteensä jopa 5000 iskelmään, tehnyt 8 näytelmää, 32 elokuvakäsikirjoitusta, 10 revyytä ja 104 radiohupailua (Pomus.net). Helismaa teki iltamakiertueita sotien jälkeen ympäri Suomen Tapio Rautavaaran ja Esa Pakarisen kanssa. 

Itse muistan hänet Rillumarei-elokuvista ja nk. ralleista. Repe loi huumorillaan lohdutusta ja uutta elämän toivoa muuten niin kovaan aikaan.

Ruusu hänelle ja ruusu Leilalle, joka tuo maalaismaisemaan tuota vanhaa 

mukavaa tunnelmaa. Tarvitsemme sitä nytkin.

Toivon, että mahdollisimman moni tulisi sitä kuuntelemaan. Sunnuntaiksi sääennustus on luvannut pelkkää aurinkoa. Mutta jos sade yllättää, Leila pitää Helismaa-hetkensä Ylipään Liikuntahallissa klo 16.00. Ruusumuorin puutarhaa ja ruusuja kannattaa tulla katselemaan jo aikaisemminkin, sillä suljen kahvilani tilaisuuden jälkeen. Kukantaimiakin vielä on. Kirppisaitta on myös auki.

Tervetuloa! Vapaa pääsy! Pannukahvi (tai tee) ja ruusupulla yhteensä 4 euroa!

Ps. Taivas oli suolisollinen tänään. Pääsimme pitämään konsertin pihamaallani. Mikä tunnelma!! Kuvien kera kiittäen Ruusumuori!

Varmasti myös John Davies tykkäsi musiikista.

Ja tykkäsivät kyllä kovasti Matti Lepistön peikotkin Helismaasta, Leilasta ja Karista!

Enpä ennen ole huomannut, että nalle-karhua palelee!

Aika hyvä tuo lava!

Leila lauloi myös Helismaan viimeisen sanoituksen "Aurinko laskee länteen". Hän sairastui syöpään ja nähtävästi tiesi sen jo laulua tehdessä. Tässä Viktor Klimenkon kaunis tulkinta siitä.

Ruusumuori Ritausma-ruusun kera

Kansanmusiikkia ruusujen tuoksussa!

Joku sanoi ruusumuorin puutarhassa kulkiessaan, että 'täällä tuoksuu joka paikassa ruusu'.

HUOM! Sataa, sataa ropisee koko päivän. Musiikkiesitys on siirretty ensi tiistaiksi 4.8. klo 13.

Ps. Pelimannitiistain tunnelmakuvia tässä. Kiitos ihanasta tunnelmallisesta aurinkopäivästä kaikille!

- Minä en ennää soita!

     

Ehkä näin, ainakin kun aurinko helottaa ja lämmittää eterisiä öljyjä eloon. Niitäkin päiviä on ollut tai aurinko on kurkistellut. Kunnes taas viluttaa ja sattaa!

Ei anneta periksi. Ei ainakaan pelimannit anna. Anneli harmonikkansa kanssa ja Birgit kaustislaisen viuluotteensa kanssa tulevat soittelemaan puutarhakahvilaani ensi sunnuntaina 2.8 klo 13.00. Eihän kesä ole mitään ilman kansanmusiikkia, ilman harmonikkaa ja viulua! Pelimannin tyttärenä olisin aika lohduton. Lapsuuskodissani ja sen pihamaalla soi usein elävä musiikki.

Ruusumuori uskoo vielä kesään! Jaksan sitä odottaa. Ainakin aurinkoa näillä näkymin on luvassa pihamaalleni ensi sunnuntaina. 

Jo neljäntenä kesäsunnuntaina tulevat Anneli Juvén ja Birgit Vainio (oman kylän tyttö) viihdyttämään kahvilavieraita! Ja laulaakin on aina mukana saatu.

Sydämellisesti tervetuloa! Musiikin soittajat ja musiikin kuuntelijat! 

Ps.  Nallejakin on kahvilassani vielä hoidettavana.

Ps, ps. 9.8 sunnuntaina on Leila Riihijärvi ja Matias Nordström tässä esittämässä Helismaamusiikkia klo 16, Kirjoittelen siitä lähemmin, mutta tiedoksi tässä myös. Ja muutakin ohjelmaa on elokuun sunnuntaille tulossa. Su 16.8 Linnasatu-päivä ja 23.8 Merenhelmet esittävät itämaista tanssia.

Ruusujen puhjetessa - edelleen avoin puutarha!

Vihdoinkin ruusut alkavat kukkimaan, oikein roihahtelevat auki!

Ainakin 4.7 sunnuntai on luvattu aurinkoista, jolloin voisi nauttia ruusuista ja puutarhasta. Ennen kaikkea voisi tavata tuttuja ja tuntemattomia tai istua luonnon rauhaan.

Trubaduurejakin kuulemma kylällä kiertelee, joten ei ihme, vaikka niitä näkyisi Ruusumuorinkin pihallakin.
Kaikki sellaiset tervetuloa pihalleni!

Ps. Ja ryystääkin saa kahvia asetilta, ainakin kokeilla.
      Ja nallepussit odottavat aitassa hoitajiaan.

Kiitos kantelemuori Ailalle, kun trubaduurina vieraili pihamaallani, herkisti ja nauratti yleisöä.

Täällä hän saapui, pyöräillen ja reppu tarakalla.

Esiintymislavalla! Kiitos Aila!

Hei, hei! Mihinkähän matka jatkuu?

You tubestakin löytyi Aila-trubaduurin laulua!