perjantai 22. joulukuuta 2017

Hyvää Joulua ja Onnea Vuodelle 2018!

Alkutalvi on saanut kauniin lumipeitteen Kesäkahvilani ja ruusutarhani pihamaalla. Siellä nukkuvat kauniisti kaikki 114 ruusulajia ja lukuisat perennat. Tietyn paksuinen lumipeite on pysynyt tallella, vaikka välillä on ollut lämmintä ja sadettakin. Toivottavasti tuo lumi on pysyvää.

Kiitän nöyrästi viime kesän kukkaloistoa niin luonnossa kuin ruusupensaissanikin. Kiitän kaikkia niitä jotka kiinnostuivat pihastani ja toivotan ensi kesänä heidät jälleen tervetulleeksi. Avaan silloin kahvilani sunnuntaina 1.7.2018. Se sattuu olemaan myös valtakunnallinen Avoimien Puutarhojen päiväkin. Tiedossa on myös ohjelmaa tähän päivään.

Tiedottelen keveemmällä enemmän Kesäkahvilan toiminnasta.

Ruusumuori








maanantai 13. marraskuuta 2017

Kastellin Jätinkirkko ja sen ympärillä oleva muinaisalue

Kerron lisää Jätinkirkoista, eli minne tuo edellisen sivun metsätie johtaa. Jätinkirkon parkkipaikka on Ruusumuorin Kesäkahvilan takana oleva niityn pääty. Sieltä voi jatkaa 300-400 metrin kävelyä ihan helposti hiljaisen ja komean metsän halki. Lähellä parkkipaikkaa on myös kartta, josta näkee, miten Jätinkirkko sijaitsee ja miten polut siellä kulkevat.

Nyt on kaunis pulverilumi metsässä ja siltä osin tiettyjä seikkoja mukava kuvata. Ne tulevat nyt hyvin esiin.

 
Metsätien varrelta oikealle poikkeaa osa Viinipolkua Wanhaan Kastelliin. Siinä on nippu erilaisia kylttejä, jokaisella oma tarkoituksensa. Joukossa myös pieni kartta lähialueesta sekä alla opaskyltti siitä miten Viinapolku on syntynyt.

 
Vanha kyltti laitettiin vielä mukaan kaiken varalta. Turisteja on nimittäin käynyt Wanhassa Kastellin talossakin kysymässä, että "täälläkö ne Linnanrauniot ovat". Tiedän itse turistina kulkiessa, kuinka sokkona ja hölmönä sitä kulkee.

 
Viinapolku on merkitty keltaisilla merkeillä, kuten tässä puun rungossa. Tässä erkaantuu polku metsätieltä vasemmalle Kastellin Jätinkirkolle. Alla kyltti, myös englanninkielellä, sekä vanha seloste, johon pitkään ovat turistitkin kaivanneet päivitystä. Tämä kyltti tuli tosi tarpeen, koska puiden kasvu on niin tiheää, että itse Jätinkirkko ei näy metsätielle, joten tämänkin polun jotkut turistit ohittivat ja kulkivat jopa Paskarämeelle asti Jätinkirkkoa löytämättä. Kyläyhdistyksen kanssa noita uusia kylttejä on pystytetty.




Yllä yksi Lapinraunioista, jotka on laskettu olevan samalta aikakaudelta kuin itse Jätinkirkkokin. Onko ne ylöskaivettuja vanhoja hautoja vai muinaisia asuinpaikkakuoppia? Tästä ei ole mitään varmuutta. Kuitenkin niitä löytyy kymmenittäin kaikilta alueen kankailta, mitkä ovat noin 40-50 metriä meren pinnan yläpuolella.


Itse Jätinkirkoista en sitten saanutkaan tämän kummempia kuvia. 


Jos kuvittelemme, että tänne alueen suurimmalle muinaisnen meren rannalla olevalle Jätinkirkolle (niitä on kolme ainakin) on kokoonnuttu ja pidetty sitä pyhimpänä paikkana, on ollut välttömätöntä, että paikalla on makeaa vettä. Tämä kuoppa, jossa kasvaa leppää, on tutkittu olevan se muinainen lähde, joka varmaankin on tyrehtynyt maan nousun ansiosta. Seudulla on yleensä paljon lähteitä, mutta alempana Latvaojan varsilla.




Raahen kaupunki yksityisti Linnalantien ja samalla tämänkin metsätien. Pesikö kaupunkikin kätensä näin koko alueesta, kuten on tehneet Museovirasto ja Metsähallitus? Ennen sitä kaupunki kuitenkin huolehti paikalle roskalaatikon. Postilaatikko on Pattijoen Kotiseutuyhdistyksen laittama, kuten uusi polkukin. Sieltä talkooväki tulee joka kevät puhdistamaan Jätinkirkon alueen taimistosta.

Ja ennen tien yksityistämistä kaupungin tekninen virasto kävi tekemässä pienen parkkipaikan yksityisen omistaman pellon päähän sekä toi sinne biokäymälän. Ne ovat palvelleet turisteja hyvin. 


Kiitokset näistä! Mutta miten tämä kaikki toimii jatkossa?

maanantai 30. lokakuuta 2017

Kahvila-alueeni paras anti!

Olenhan hehkuttanut puutarhaani ruusuineni ja kahvilaa ruusupullineen.

Usein tässä kerron asiakkaille myös siitä parhaasta annista, jota voin tarjota.

Se on luonnonrauha, hiljaisuus, maaseutukulttuuri ja Jätinkirkoille johtava jylhien kuusten ja mäntyjen reunustama metsätie. Sitä täällä kävijät ovat varmaan kunnioituksella ja mielellään kulkeneet.  Parkkipaikkahan ei ihan Jätinkirkkojen vieressä ole. Kukaan ei ole kävelymatkasta valittanut. 

Nyt syksyisin olen huomannut, että yleensä päivittäin parkkipaikalla yksi tai kaksi autoa seisoo. Kävijöitä on monenlaisia. On turisteja, jotka halauvat nähdä Jätinkirkon. On mustikan ja puolukan poimijoita. On geokätkeilyjen etsijöitä. Mutta on varmaan myös ihan vain retkeilijöitä Viinapolulla kulkemassa tai muuten vain luonnon rauhaa hakemassa ja jotka ymmärtävät kuinka paljon tuo metsä ja varsinkin suuret hongat tuolla Linnakankaan kupeessa antavat voimaa, eteeristä öljyä, varsinkin heikoille keuhkoille vahvistavaa lääkettä hengittää.

Siksi täytän tämän sivun tuon metsätien kuvilla, jotka johtavat tästä parkkipaikalta tuonne raunioille. Lumisessa maisemassa sen kauneus ja uljaus korostuu.

Tie minun pihaani ja ohitseni tuolta postilaatikolta.

Metsätie Jätinkirkolle, ensin synkän kuusiston ohi...


...ja sitten tulee komea hongisto.

Kuusikon salaperäisyyttä

Metsätieltä poikkeaa Viinapolku Vanhaan Kastelliin ja
sitä voi jatkaa keltaisin merkkien turvin ohi Jätinkirkon
metsätietä pitkin.
Mieheni Eino, joka kävi myös tuolla päivittäisiä lenkkejään, kutsui tuota metsää kirkokseen. Kerran hän pelastikin sen tuholta, kun sitä suunniteltiin kaataa. - Meinaatteko te minun kirkkoni kaataa, hän oli mennyt sanomaan. Hän kutsui seurakunnan väkeä tänne kahville ja metsäretkelle. Metsä sai olla rauhassa.

Tuo kuusikko ja hongikko kuuluvat Raahen (entisen Pattijoen) Seurakunnan omistamiin metsiin. Vieläkin siinä koskemattomana. Moni turisti on ihmetellyt sen komeutta ja suuruutta näin pohjoisessa, missä männiköt ovat yleensä matalia. Joku sanoi jopa, että tuo metsä kannattaisi suojella. Siinä olisikin seurakunnalle haastetta. Monille ihmisille se on aivan ihanteellinen retki- ja marjapaikka! Ja onhan siellä koko kangas täynnä noita muinaisia muistomerkkejä, lapinraunioita.

Aila Nikola - Katselin taivaan tähtiä



lauantai 23. syyskuuta 2017

Kahvila talviteloille

Ruusumuori on tyhjentänyt kahvilan talviteloille. 

Suomalainen kesä 2017 oli yleisesti alakuloisen harmaja ja kylmä, ei ollenkaan suosiollinen kesäkahviloille tai puutarhakahviloille. Ei varmaan terassielämäkään ole ollut kovin mieluisaa. Eikä syksykään ole ollut kummoisempi. En innostunut järjestämään yhtään viinapolkuretkiäkään, kun tuntui, että aina vain sataa. Alakulo pääsi valtaan. Suuri osa energiaani on mennyt melkein liian nopean ruohonkasvun leikkaamiseen ja rikkaruohojen kimpussa ryömimiseen ja siihen, että missä välissä olisi sen verran kuivaa, että sitä kaikkea pystyy tekemään. 

Nostin itsellenikin ruusuisen ajatutuslappusen vanhasta kasvienkeruupurkista. Tulikin ihan sopiva teksti minulle, vanha viisaus:

"Anna minulle voimaa hyväksyä asiat,
joita en voi muuttaa,
rohkeutta muuttaa mitkä voin
ja viisautta erottaa nämä kaksi toisistaan."

Kaikesta voi päätellä senkin, että ei kovin moni viitsi lähteä ajelemaan ja nauttimaan kahviansa ruusujen keskellä. Asiakaskäynnit ovat olleet luvultaan pienemmät kuin koskaan. Joten ensimmäisen kerran olen epäillyt palveluni tarpeellisuutta. 

Ruusut ovat kaikesta huolimatta kukoistaneet ja kukkineet ennätyksellisen paljon. Kuten kaikki luonnonkukat tänä kesänä. Kesä on ollut ihailtavan voimakas kukkakesä.

Suuri iloni oli siis päivittää tuota sivua Ruusujen aukeamisajankohdat tässä. Sieltä löytyy nyt 112 erilaista puutarhani ruusulajia kuvineen. He, jotka ruusuja suunnittelevat pihallensa tässä lähiympäristössä, voivat siellä tutustua niihin ja niiden mahdollisuuteen kasvaa tällä vyöhykkeellä.

Miten käy kahvilani tulevaisuuden? Kahvilani alkusuunnitelmissa lukee, että jos jaksan pitää kahvilaani 7 vuotta, niin se on ihan hyvä. Nyt olen pitänyt kahvilaani kuusi kesää. Ja jos vain muorilta ruutia löytyy ja aurinkoa ensi kesälle vuonna 2018, pidän kahvilaani auki vielä ensi kesänä heinäkuun ajan. Ehkä järjestän joitakin juhlasunnuntaita elokuussakin.

Jos kevät ja alkukesä on kaunis, toki järjestän kahvilani tilat ja otan vastaan ryhmätilauksia. Mutta muuten keskityn enemmän puutarhani hoitoon ja omaan vapauteeni.

Toivotaan nyt ensin kuitenkin hyvää syksyä ja talven tuloa!

Suuret kiitokset kaikille vierailijoilleni ja heidän mielenkiinnolleen ympäristöäni ja puutarhaani kohtaan! Ja suurimmat kiitokset viimeiseen puutarhajuhlaani osallistuneille esiintyjille! Te juhlistitte kesäni! 

Vielä kukkivat jotkut ruusut, kuten nuo kanadalaiset! Luinkin juuri, että Kanadassa on sekä kevät että syksy yleensä pitkään lämmintä, joten siellä kukoistavat heidän ruusunsa. Täällä tulee kylmä syksy liian pian vastaan. Säälin siis niitä kymmeniä nupputerttuja näillä ruusuilla, jotka yrittävät vielä aueta.


tiistai 15. elokuuta 2017

Kesän 2017 viimeinen puutarhajuhla 20.8.

Ruusumuorin kesä on ollut sateinen ja kävijöiltään hiljainen. Puutarhassa on ollut paljon töitä, jo yksistään nurmikon leikkuussa. Aurinkopäiviä ei ole monia löytynyt.

Nyt uhmaan ja uhmaamme ystävieni kanssa kesän viimeistä sunnuntaita 20.8 auringon toivossa, sillä puutarhassa tanssivat itämaiset naiset, kuten joka kesä ovat tehneet ja Pattijoen Jumpparit, tuttuja jo viime kesältä, sekä haitarin kanssa Anneli Juvén ja viuluineen Birgit Vainio. He myös ovat sulostuttaneet ruusujani joka kesä soitannallaan. Joten vielä laitan pullataikinan kohoamaan ja kahvipannun kiehumaan yleisön toivossa. 

Ruusujen kuten perennojen ja villikukkienkin kukinta on ollut aivan hulppeaa tänä kesänä. Tosin sateet ovat sitten niitä pieksäneet. Ruusut kukkivat koko kesän pitkälle marraskuulle asti. Se tarkoittaa sitä, että eri lajin ruusut kukkivat eri aikoina. Nyt ovat rugosaruusut komeimmillaan. On ruusuja, jotka eivät vielä ole edes aukaisseet nuppujaan. Perennatkin ovat komeimmillaan. 

Joten tervetuloa katsomaan ja kuulemaan ihan eläviä 'keijuja'! Keijumaalauksetkin ovat esillä. Ne muut keijut lentelevät pitkin pihaa riemusta, jos tulette heitä kaikkia katsomaan! Voitte tuntea niiden leikkimielisiä hipaisuja. Keijujen löytäjä ilmoittikin, että keijut ovat tänä kesänä lisääntyneet puutarhassani.

Myöhemmin sunnuntai-iltana...

Tuhannet kiitokset kaikille niille, jotka tulivat asiakkaana ja yleisönä mukaan tähän viimeiseen päivään. Sekin ihmeellisen aurinkoinen, vaikka tuuli leyhytti tanssijoiden helmoja aika lailla. Ja toiset tuhannet kiitokset kaikille esiintyjille. Laulajiakin löytyi; Irma Rauta ja Aila Nikola tarttuivat lauluvihkosiin. Kaunista ohjelmaa, monipuolista, melkein kuin Aabrahamin Pidoissa, jonka kävin katsomassa Limingassa eilen. Toki vähän pienemmässä ja nöyremmässä koossa.

Poistin vanhat kuvat ja laitan uusia tilalle, tässä päivän saldoa:






Perhoset tanssivat omaa tanssiaan.

Birgit Vainio viulussa, Anneli Juvén haitarissa ja Irma Rautio laulu.
Ruusuja ruusuja teille kaikille! Ja hyvää loppukesää! 


lauantai 29. heinäkuuta 2017

Unelmani oli rakentaa ruusutarha. Sen tein!

Kuinkahan moni tohtii avata pihansa ihmisille tulla ja istua? Minä olen tehnyt näin pian kuusi vuotta. Se on avoinna vielä neljä sunnuntaita ja kolme maanantaita ja tiistaita. Olen viihtynyt kahvilani (= pihakahvila, kotikahvila, puutarhakahvila, ruusukahvila, aittakahvila, tarinakahvila, taidekahvila, kirppiskahvila) ja vieraitteni kanssa hyvin. Ensi vuonna pidän kahvilani lupaukseni mukaan auki vielä heinäkuun ajan. Sitten muori lähtee vapaalle.

"Sata keijua" eli kuusi isoa maalausta keijuineen ovat kuivilla ilmoilla esillä pihassani. Sateen aikana pidän niitä katon alla. Viime talven aikana ne maalasin yhdessä 7-vuotiaan pojantyttäreni Malenan kanssa. Muitakin töitä on esillä. Ruusuista ja perennoista kerron heille, joita ne kiinnostavat. Ja jätinkirkosta juttelen siitä kiinnostuneille. Mutta sunnuntaitapahtumiin tai -konsertteihin en ole panostanut tänä kesänä huonon ja sateisen kesäsään johdosta. Raahessa on ollut tapahtumia pitkin kesää. Olen ihaillut heitä, jotka ovat viitsineet tämän 15 kilometriä lähteä täällä käymään, jopa pyöräillen. Matka ei aina houkuta.

Nyt olen keskittynyt seuraamaan ja kuvaamaan ruusujeni kehitystä. Olen päivittänyt ruusujen aukeamispäivyriä tässä ja jatkan vielä oman kiinnostukseni vuoksi. Tässä on esitelty sivu "Sata keijua"-taidenäyttely. Oikealla olevia Ruusutarina-kirjojani myyn kahvilassani. Kirppisaitta on myös auki kahvilapäivinä.

Minä sittenkin rakensin RUUSUTARHAN, kuten eräs kävijä totesi touhuistani. Epäiliköhän joku? Itse ainakin. Lupasin edesmenneelle Einolleni ja äidilleni rakentaa muistoksi ruusutarhan. Sen olen tehnyt!


TERVETULOA!








 

 


torstai 27. heinäkuuta 2017

Ruusutarhan tarinoita, osa 1 ja 2 myynnissä Olavinpäivän markkinoilla

Hei! On ruusutarinoitteni vuoro. Niitähän on saanut ostaa kesäkahvilani aukioloaikoina.

Ruusumuori lähtee kauppaamaan ruusutarinakirjojaan myös Olavinpäivän markkinoille Saloisten Kotiseutumuseon pihamaalle Arkkukarissa lauantaina 29.7.17 klo 10.00 lähtien.



Osassa 1 käsittelen ruusutarinoita sen salaisuuksien pohjalta. Esillä on villiruusut, suomalaiset löytöruusut, harisoni- eli keltaruusut ja tarhapimpinellaruusut, jotka kuuluvat Euroopan vanhimpiin ruusulajikkeisiin aikaa ennen kurttulehtiruusuja.

Osassa 2 käsittelen ruusutarinoita sodan, rauhan ja rakkauden taustalta. Mukana ovat kurttulehtiruusut ja muita ruusuja. 

Tarkoitus on kirjoittaa vielä osa 3 ensi talven aikana, jolloin tuon esiin ruusun terveellisyyden. Laitan mukaan erilaisia reseptejä. Siinä esittelen puutarhani kanadalaiset ja ranskalaiset ruusut.

Osallistun myös Raahen kirjamessuille 16.9.2017.

Kirjoja voi myös tilata suoraan minulta emailin kautta leilakastelli@gmail.fi tai facebookin kautta viestinä.

Jos haluat oppia tuntemaan ruusuja niiden historian ja luojien taustalta, ne tulevat mielenkiintoisimmiksi ja suorastaan persooniksi. Minä ainakin olen hassun hullu niiden tarinoihin!


maanantai 17. heinäkuuta 2017

Ruusujen ja perennoiden runsautta!

Vaikka ruusut kukkivat runsaina ja hurmaavina, sadepilvet ja kahvilan hiljaisuus vähän masentaa mieltä. Kahvilatoiminta supistuu ensi kesänä, joskaan ei ihan hiljene. Ehkä tällaiselle palvelulle ei sittenkaan ole tarvetta.

Tämä kesä kuitenkin sujuu vielä vanhoissa merkeissä. Ehkä se aurinkokin vielä näyttäytyy. Tosin tässä on ollut kauniitakin päiviä. Kahvilakonsertteja en voi mennä lupaamaan sateiden vuoksi. Taidemaalaukset tosin nostan pihalle, jos ei sada. Tämän kesän motto on siis taide ja ruusut!

Monet ruusupensaat ovat aikuisiässä ja kukinta on runsasta. Perennojakin on liki sata eri lajia.










Vieraita toivon. TERVETULOA!